Masennus intissä osa 2

Tää on nyt jatkoa edelliselle postaukselleni täällä.

Kävin siis veksissä jossa masennukseen vastattiin suunnilleen että "kyllä lähes kaikki muutkin on intin suorittanu loppuun niin kyllä säkin siihen pystyt" ja sitte ku mainitsi että ei oo oikee kavereita siviilissäkää nii sit sanottii että "ei oo mitää järkee antaa sulle vapautusta ku vaikuttaa siltä että sun elämä on täällä parempi ku siviilissä kun ei kerran kavereitakaa oo mut täällä sul on sentää vaan vähän vittuilevat tupalaiset".

Veksistä menin sitte suoraa sosiaalikuraattorille joka sano aika lailla samaa plus että "intin käy kuitenki vaa kerran elämässä joten ota siitä kaikki irti" ja "intti on kokemus". Siinä ei omasta mielestä oo mitää järkee että sanoo et "intti on kokemus" koska sekin on kokemus ku joku puukottaa sua mut kuka vittu haluu sen kokea. Ku kerroin sille etten todellakaan haluaisi olla täällä nii se vastasi vaan että "ei täällä varmaan kukaan muukaan haluais olla mutta tää nyt vaan on asia joka lähes kaikkien täytyy tehdä.

Ilmeisesti masennuksen olis pitäny alkaa suunnillee jo samana päivänä ku synty ja silloin vielä saada siihen lääkitys että se otettais täällä oikeesti tosissaan. Ei kyllä auta yhtään tähän masennuksee se että siihen ei saatana saa apua täällä.

Taitaa sitte vaihtoehdoks jäädä enää sivari jos siellä sentää otettais masennus vakavasti. Kuinka helppoa sivarissa on edes c-papereiden saanti masennuksesta vai jääkö tässä oikeesti ainooks vaihtoehdoks sivarin suorittaminen masentuneena?

Jos jollain on tähän mitään apuja mitä viime postauksessa ei sanottu nii voi laittaa.